Vain muutamassa vuodessa yritys kasvoi ja Jaquesin jälkeen yritys jatkoi menestystään hänen poikansa Paul. Paulilla oli Jaquesin tavoin taitoa ja intohimoa, jonka ansiosta yritys kasvoi entisestään. 1900-luvulle tultaessa Paul vei yrityksen luomuksia näytille Pariisiin, jossa ihmiset ihastuivat tuotteisiin ja pian niitä löytyikin Pariisin hienoimmista pöydistä. Maailmansodat vaikuttivat yrityksen toimitnaan ja menestykseen, mutta niiden päätyttyä toiminnan kehitystä jatkettiin. Vuonna 1955 tuotantoa modernisoitiin ja tuotantoa saatettiin laajentaa. Yrityksen nimi vaihdettiin 1980-luvulla nykyiseen Emile Henryyn, kunnioituksena perustajaa ja yrityksen perintöä kohtaan. Yritys, joka siirtyi sukupolvelta toiselle ja siirsi samalla palavaa intohimoa maata ja tulta sekä aitoja arvoja kohtaan.

Emile Henry on nykypäivänäkin yritys, joka jatkaa kehittymistään ja edistää toimintaansa vuosi vuodelta. Yritys hyödyntää vuosikymmenien kokemustaan tulesta ja maasta ja haluaa tuotteillaan helpottaa ruoanlaittoa ja leipomista. Yritys uskoo ajattomiin arovihin, kuten hyvään kotitehtyyn ruokaan, joka on valmistettu rakkaudella ja tehty jaettavaksi. Yrityksen tuotteet valmistetaan yhä tänä päivänä 100% Ranskassa.

Tuotteet

Emile Henryn tuotteissa toistuu seitsemän värin paletti, joiden inspiraatio tulee yrityksen historiasta, toiveista ja unelmista. Suuri osa inspiraatiosta tulee rakkaudesta keramiikkaan sekä tulen ja maan taidokkaasta käsittelystä. Burgundi tulee yrityksen juurilta Burgundyn alueelta ja sen gastronomiasta sekä viineistä. Muuten yritys saa inspiraationsa ranskalaisesta elämäntavasta, rauhallisesta ruoanlaitosta ja sen jakamisesta perheen ja lähimmäisten kanssa. Tätä filosofiaa Emile Henry vie eteenpäin käyttämällä tuotteissaan maanläheisiä värejä ja materiaaleja. Seitsemän värin palettiin kuuluu burgin lisäksi savi, tiili, tammi, jauho, kivihiili sekä sininen liekki. 

Nuori savenvalaja Jaques Henry tutustui keramiikkaan pienessä työpajassa Ranskan Burggundyn pikkukaupungissa nimeltä Marcigny. Hän rakastui välittömästi taiteeseen, joka yhdisti sekä maan että tulen. Vasta 20-vuotias Jaques lähti vuodeksi kiertelemään ympäri Ranskaa oppiakseen parhaimmilta savenvalajilta ja ruukuntekijöitä lisää taitoja, hän halusi oppia toisten kokemuksista ja kehittää omia taitojaan keramiikan tekijänä. Kiertely kannatti, sillä jo seuraavana vuonna Jaques saattoi valmistaa kauneimpia ruukkuja Burgundyn alueen koteihin.